Kesä on täällä
Kesä on täällä - sen huomaa auringonpaisteesta ja lämmöstä, joka hellii talvenkalpeita käsivarsia.

Suomen lyhyeen kesään ladataan usein paljon toiveita ja odotuksia. Kesän pitäisi olla aikaa, jolloin levätään, nautitaan, rakastetaan, matkustetaan, kohdataan ystäviä ja eletään täysillä. Kun oma arki ei syystä tai toisesta vastaakaan näitä mielikuvia, voi käydä niin, että vanhat tutut ajatusmallit alkavat nousta pintaan.
Jos huomaat selaavasi somea ja mielialasi muuttuvan kuvien myötä, pysähdy hetkeksi. Usein emme huomaa tunnelukon aktivoitumista silloin, kun se tapahtuu. Huomaamme vain, että mieli synkkenee, alamme vertailla itseämme muihin tai löydämme itsemme etsimästä syitä sille, miksi toisen elämä ei oikeasti olekaan niin täydellistä kuin miltä se näyttää.
Juuri silloin voi olla hyödyllistä pysähtyä ja kysyä itseltään:
-Miksi nämä kuvat herättävät minussa tällaisia tunteita?
Monelle kesä on peili, joka heijastaa lapsuuden kokemuksia. Jos omassa historiassa kesä ei ollutkaan huoletonta lomailua, vaan yksinäisyyttä, riitoja tai turvattomuutta, nykyhetken odotukset voivat tuntua raskailta.
Kun tunnelukot aktivoituvat, ne värittävät huomaamatta tapaamme tulkita itseämme, muita ihmisiä ja ympärillämme tapahtuvia asioita. Silloin yksinäisyys voi tuntua syvemmältä, ulkopuolisuus todellisemmalta ja omat tarpeet vähemmän tärkeiltä kuin ne todellisuudessa ovat. Toisten huolettomalta näyttävä kesä voi vahvistaa tunnetta siitä, että muilla on jotakin sellaista, mikä itseltä puuttuu.
Kesä ei vaadi sinulta täydellistä onnellisuutta. Se ei mittaa arvoasi sen mukaan, montako reissua teet tai kuinka monta kuvaa jaat. Saat viettää kesää omalla tavallasi – juuri siinä elämäntilanteessa, jossa nyt olet. Ja jos huomaat kaipaavasi jotakin enemmän, sekin on sallittua. Kaipaus voi kertoa tärkeästä tarpeesta, joka ansaitsee tulla nähdyksi ja kuulluksi.
Kaikkea hyvää kesääsi.