Paluu juurille -kirjaimellisesti

02.02.2026

Tuntuuko, että jumitut samoihin kaavoihin yhä uudelleen – ihmissuhteissa, työssä tai omassa sisäisessä puheessasi? Lupaat itsellesi toimia toisin, mutta huomaat päätyväsi samaan vanhaan kierteeseen: miellyttämään muita, välttelemään konfliktia, ottamaan liikaa vastuuta tai vaikenemaan omista tunteistasi, jotta ympärillä pysyisi rauha.

Voin kertoa, että et ole yksin tuntemustesi kanssa ja se, että tunnistaa, on myös tärkeää, sillä muutos alkaa juuri tunnistamisesta.

Aina välillä on hyvä itsekin pysähtyä ja palata juurille. Tänään pysähdyin pohtimaan skeematerapian ydintä ja kirkastin, miksi se on itselleni niin tärkeä terapian muoto, miksi se voi sopia myös sinulle, ja miksi juuri skeematyöskentely voi olla se puuttuva palanen, jota olet tietämättäsi etsinyt.

Mennään siis takaisin juurille. Skeematerapian voima piilee siinä, että se auttaa ymmärtämään, mistä kipu tai haasteet kumpuavat, ja kohtaamaan niitä sisäisiä haavoja, jotka ovat syntyneet jo varhain. Käytännössä tämä tarkoittaa, että opit ymmärtämään kokemustesi alkuperän ja hoivaamaan haavoittunutta lasta sisälläsi– sitä osaa sinussa, joka on joskus joutunut selviytymään liian yksin.

Miksi reagoin näin? Mitä juuri tapahtui? Miksi pienikin kritiikki tuntuu musertavalta? Miksi vetäydyn, vaikka kaipaisin läheisyyttä? Miksi yritän jaksaa yksin, vaikka olen uupunut?

Skeemat syntyvät, kun lapsen perustavanlaatuiset tarpeet – turva, hyväksyntä, nähdyksi tuleminen, hoiva ja turvalliset rajat – eivät täyty riittävästi. Lapsi sopeutuu ja kehittää selviytymiskeinoja, jotka ovat hänelle sillä hetkellä elintärkeitä. Aikuisena nämä keinot eivät välttämättä enää toimi ja toimimattomina alkavat rajoittaa elämääsi: vaadit ehkä itseltäsi kohtuuttomia, pelkäät hylkäämistä, vaikka siihen ei olisi selvää syytä, mukaudut liikaa muiden toiveisiin tai peität tunteesi, koska niiden näyttäminen ei ole ennen ollut turvallista. Tässä on vain muutamia esimerkkejä tavoista, joilla olemme oppineet selviytymään.

Usein kyse ei ole tahdonvoiman puutteesta tai siitä, että olisit "liian herkkä" tai "jotenkin rikkinäinen". Kyse on opituista selviytymistavoista – skeemoista – jotka eivät palvele sinua aikuisena.

Et ole jotakin liikaa tai liian vähän. Olet vain oppinut selviytymään parhaasi mukaan.Menneisyyteen palaaminen ei tarkoita syyllisten etsimistä – ei sinun eikä kenenkään muun. Päinvastoin se auttaa ymmärtämään, miten olet selviytynyt niissä olosuhteissa, joissa kasvoit. Samalla voit lempeästi kohdata sisälläsi elävän haavoittuneen lapsen, antaa hänelle sitä turvaa, ymmärrystä ja hyväksyntää, joita hän aikanaan jäi vaille – ja huomata, että muutoksen mahdollisuus on aina läsnä.