Kun mieli jää kiinni menneeseen

Kuuntelin juuri Freida McFaddenin kirjan Työkaveri ja jäin pohtimaan jo kuunnellessa ja vielä pitkään sen jälkeenkin Dawnin elämää. Sitä, miltä tuntuu elää niin, että jokin vanha kokemus jättää niin suuren jäljen, että irtipäästäminen tuntuu mahdottomalta. Että mieli palaa samaan asiaan yhä uudelleen – ei siksi, että niin haluaisi, mutta joskus ehkä juuri siksi. Aivan kuten kirjan Dawn, jonka mieli etsi vapautusta menneestä, viha ja katkeruus seuralaisinaan.

Ehkä tunnistat tämän. Sen, miten jokin tilanne jää pyörimään mieleesi, jumittuu sinne ja palaat siihen yhä uudelleen, kunnes huomaat, että se ei ole enää pelkkä ajatus, vaan tunne, joka kulkee mukanasi. Värittää vähän kaikkea – sillä niin tunteet toimivat. Ne saavat meidät toimimaan ja ohjaavat suuntaamme.

Dawnin tarinassa pysäyttävää on se, miten tapahtunut alkaa hiljalleen vallata yhä enemmän tilaa hänen ajatuksissaan. Ystävän menetys ja siihen liittyneet tapahtumat kietoutuivat hänen mielessään yhteen vihan kanssa. Ajatukset alkoivat etsiä syyllistä, ja vähitellen viha alkoi ohjata hänen elämäänsä niin, että kaikki muu jäi varjoon. Se hyvä, mitä elämässä oli, jäi taka-alalle, kunnes lopulta mikään ei enää tuntunut riittävän.

Romaanissa tarina saa käänteen, koska kirjailija voi niin päättää – elämässä näin ei kuitenkaan aina tapahdu itsestään.

Elämässä tärkein kohta ei olekaan lopussa, vaan tässä ja nyt – siinä hetkessä, kun huomaat, mihin suuntaan ajatuksesi sinua kuljettavat.

Pysähtyessä saatat huomata, että vihan ja katkeruuden alla onkin usein jotakin aivan muuta – ehkä se haavoittunut kohta sinussa, joka jäi joskus ilman turvaa, rakkautta tai rajoja. Ilman kokemusta siitä, että olit arvokas ja tärkeä.

Kun huomaat tämän itsessäsi, voit kokeilla pysähtyä hetkeksi. Ottaa pienen lapsen sinussa lähellesi ja olla hetken hänen kanssaan – vähän lempeämmin kuin ehkä olet ollut viime aikoina. Ja sanoa jotakin tähän tapaan:

- Minä näen sinut.
– Se, mitä tapahtui, sattui.
– Ymmärrän, miksi pidit siitä kiinni.
– Mutta nyt voimme jo hellittää.

Ei tarvitse sanoa paljon. Usein riittää, että sävy muuttuu lämpimäksi ja ystävälliseksi. Siinä hetkessä voi syntyä seuraava pieni askel kohti jotakin uutta – mitä, sitä sinun ei tarvitse vielä tietää. Riittää, että tänään käännät ajatuksesi vain vähän sivuun ja hieman eteenpäin.